Pandarellan Colliet ja Cairnit

Kyllä aika menee kuin siivillä. Perheen lapset lähtivät lomalta kouluun, emäntä itsekin...meille kaikille kotona tuli siis muutoksia arkeen. TAAS! Pennuista on vapaana vielä kaksi Mesi ja Unikko. Olemme aloitelleet tottelaisuutta sekä jäljen ajamista pihassa ja metsässä. Molemmat -siis kaikki kolme:)) -menee todella hyvin, mutta virkein ja tehokkain pakkaus on kyllä Mesi. Se menee kokoajan nenä maassa, ei nouse paljoa. Luoksetulo onnistuu mainiosti, kun vaan suu napsaa ja palkkioksikin on riittänyt välillä kunnon kehut! Namipalaa ei aina ehdi tarjotakaan. Unikko on toisinaan enemmän unelias (jos nämä olisi seitsemän veljestä:) , mutta osaa edetä hyvin, etsii omia polkuja ja katselee ja harkitsee, ei ryntää suinpäin minnekkään. Eikä juokse suoraan isojen jalkoihin, vaan katsoo senkin todella järkevästi. Omassa pihassa on pysynyt, mitä nyt välillä Ketkun perässä metsäänpäin meneekin, mutta enemmän vielä ihminen vetää puoleensa. Meiän oma Lumia-ei Nokialainen...vaan Lumim...

Niin, kuin aina. Tämän hetken tietää koittavan, joskus! Silti, se on aina yhtä haikeeta....Tosin, oletan, että kuulen tulevaisuudessakin tästä pennusta jotakin. Matkaan siis lähti Pina-P. HaliHali, tätinsä kera. Pentu otti uudet omistajat aika valloittavasti vastaan, tuli emännän naama pestyä useaan kertaan ja vähän otettua hihasta kiinni, kun kukaan "ei muka-näe"..sillä välin Valpuri, veteli peittoja pitkin terassia ja teki kaiken muun kepposen, minkä kerkesi. Valpuria jäädään kyllä seuraamaan, tuleeko siitä Itärajan, uusi PETO! Jos siellä suunnalla kuuluu moisia. Se voi olla _vaan_nahka.:)) Ennen lähtöä, käytiin moikkaamassa mummon kera Naapurin Naksu. Vara-äitee Typy, lähti vissiin mua vahtimaan-Valpuri. Kotona, jäin just toiselle puolen aitaa, kun muut saivat ruuan....ja sitten huudettiin. HaliHali eli Mimmi, kotimatkalla! Tässäpä mein Emä Ronja siskonsa Tuitun kera. Tuittu tuli hakemaan Mimmii ja sitten ne kai leikkii...

  Pennut menossa Eläinlääkäriasemalle-oman staffin kera:D

Eläinlääkäriasema Tassuvaarassa käytiin Dna-testeissä ja myös samalla pentutarkastus. Usein itse tietää, ettei isoja vikoja ole, mutta stetoskooppia ei ole kotona...ja jotakin pientä aina haluaa varmistaa. Terveitä olivat ja harjalla jynssättiin kovasti suupieliä, jotta saadaan selville, kuka on isukki ...tai kumpi:) vai kumpikin. Ensimmäinen kommentti oli. NÄMÄ ei voi olla kaikki samasta pentueesta:)) No, tämän jälkeen ollaan käyty sitten vielä Kallioniemen Päivillä silmätarkastuksessa (toim. huom. ei  voitu käydä Päivillä kaikissa, koska -kumma juttu, eläinlääkäritkin pitävät kesälomaa ja venytettiin vaan silmätarkastus viikolla...). Päivi , rupesi katsomaan pentuja ja sanoi, nämä ei ole kyllä.. siis oliko tässä samasta pentueesta -eikun näähän oli kahesta pentueesta:)) Sanavalinnat on olleet ihmisillä ihanat ja myös ihania nämä kommentit päivän aikana.. Pennut olivat kaikki terveitä silmiltään ja Päivi kommentoikin tätä hyvin. "nythän näitä pitkällä karvalla varuste...

Aika on mennyt niin nopeasti, etten itse asiassa ole huomannut kunnolla edes kesän kulkua ja sen menoa! Lempiharrastukseni, uinti-on jäänyt koko kesältä:/ Ehkä korvaan sen, kun pennut lähtevät uusiin koteihinsa ja Ronja omaansa! Vielä on kuitenkin kaksi pentua vapaana. Muistettakoot se, mutta tämän viiden pennun poppoon kanssa aika on mennyt kuin siivillä, tai sitten vaikka luudalla lentäen. Liian nopeasti kuitenkin. Ei päivää, etteikö niitä olisi hellitty, juostu, leikitty leluilla, Veikka tai Tita teettänyt minulle jonkun kepposen -mikä on liittynyt pentuihin. Ei ole katsonut aikaa kellosta, kun niiden kanssa on leikitty. Veikka on saattanut mennä yöllä kello kolme pentujen luokse -sanonut, et meen nukkumaan niiden kanssa. Kovin äänekkäitä nukkujia ovat olleet. Pennuilla ei varmaan ole mitään ajantajua, kuten tähän asti on ruoka-ajat olleet just eikä melkein ja yöksi on valot sammutettu, mutta kesäaurinkoa ei ole voinut sammuttaa. Nousee se, joka aamu, vaikkei aina näy....

Viimeinen viikko on kulunut niin nopeaan pentujen kanssa, että ei kerkee kissaa sanomaan. Tosin osuutta asiaan on-jonkin verran Rouva Pannulla sekä Ketkulla ja kaksi jalkasilla Ketkuillakin:))  

Tässä me ollaan, koko hulivili sakki. Vaikea varmaan uskoa, mutta ihan samasta äidistä ollaan kaikki synnytty (vaikka kuvissa saattaa esiintyä, meillä aina eri äiti..niin Ronja se meidät synnytti:)) Äippä vahtii, ettei me tiputa tuosta kalliolta.

Sunnuntaina, meillä kävikin hyvin tärkeitä vieraita. Samalla saatiin pienet sirut niskaan ja myös viralliset nimet. Nimet sisältävät aina, jotakin vanhaa, sinistä ja tuttua:)) Nyt, Marimekko-teemalla. (juontaa juurensa Ronja omistajan mieltymykseen Marimekkoon. Tosin, oma emäntäkin siitä pitää aikaslailla). Nimet sitten tulivat Titan ja Virven yhteistyöllä. Lumimarja Mesi Unikko Valpuri Hali Hali Isin omistajat Minna ja Mirja tykästyivät pentuihin ! Nyt sitten varaamaan silmätarkastusta ja muita juttuja ja -kait sitä tässä vaiheessa on jo ruvetta "etsimään niitä oikeita koteja".

 Hoito-täti (Tita)...siis aamupäivällä olin ulkona pentujen kanssa....Joutessani, menin kastelemaan kukkia toiselle puolen taloa. Kuulin oudon kolauksen ja lähdin katsomaan mitä tapahtui... Niinpäs niin. Hoito-täti-vara-äiti,kaikkien pentujen sisar, neitonen Tita, oli ehtinyt käydä keräämässä pennut kaikki somasti sohvalle ja vielä peitellyt, jokaisen erikseen vällyjen väliin, ettei vaan tule kylmä! Samalla olivat vissiin aamupäivä unilla:)

Tallikisoissa (keväällä). Otin sinne Typyn ja Ketkun mukaani, ajatellen, että Ketku purkaa energiansa sinne-eikä tarvii juosta kohlottaa naapuriin ja takasin! Tosiasiassa, siinä kävi niin, että molemmat tyttöset saivat pieniltä niin kyytiä, että nukkuivat samasta illasta seuraavaan...useampi pieni jälki tuli tehtyä, yhdelle lapselle, kun opetin niin kohta osasi pienimmästä isoimpaan sen tehdä ja kanttiinin eväät taisi mennä meidän terriereihin suihin:D Mun tyttäret. Oma ja vara-tytär. Tita ja Tiuku. Tita ratsailla

Ollessani viikon vanha, emäntä sanoi -että olen "pikku-myy". Kuulemma oli luonnetta jaettassa ollut Myy paikalla... mitä sitten lie tarkotti. Kuulin toisen kerran tuon saman kun nappasin hiiren suuhuni ja se juoksi mun perässä-kun tahoin syödä sen ite! Mitä luulee, että jaan muillekin sellaset eväät. Isäntä, sitten tokas sille, et kyl se hiiri juoksee takapuolesta ulos! Kaikennäköstä luuloa:)

Toisinaan sitä, miettii-mitä tämä kaikki on...Huh hah hei. Päivä saattaa mennä, niin, että askelmittariin tulisi reippaasti lukuja (vaikka armas aviopuolisoni on aivan toista mieltä asiasta). Pentujen kanssa tepastelessa, ei huomaa kertyneitä, matkoja. Yhden hakee sieltä, toisen täältä..JOO, niillä on oma paikka sisällä, niillä on oma paikka ulkona ja vahditaankin kyllä. Ronjan mielestä, vahteja on varmaan ihan liikaakin, kuten tissejäkin talossa ON liikaa! Selkäni, sain yksi päivä käännettyä, vietyäni pennut aitaukseen. Katsoin taakseni ja kah, siellä ei ole ketään. Lyyli Lyllerö (huippu hyvä nimi muuten, jonka Suittu sanoi, käydessään täällä...) olikin tuijottamassa isojen koirien tarhaan. Siinä se istua nökötti ulkopuolella ja katseli Kinuskia. ( Kiiramanna Britney Spears). Pikkunen Lyyli ja Kinuski Sitten vaan..olinkin täällä! Elämä jatkuu. (Hivenen vilkasta on näin 4viikkoiseksi tämä elämä. Oletan, että tästä saattaisi tulla sitten PiNa. Viisaammat kasvattajat...